AVOHAKKUU
Häpykarvojen poistamista kutsutaan nykyajan trendiksi. Se on muotia, josta näyttää tulleen pysyvä käytäntö. Normi on lähellä pakkoa, se on tabu, pyhä asia.
Häpykarvojen poistamista kutsutaan nykyajan trendiksi. Se on muotia, josta näyttää tulleen pysyvä käytäntö. Normi on lähellä pakkoa, se on tabu, pyhä asia.
Teosteni taustamateriaalina olen käyttänyt keräämiäni ihokarvoja ja metsähoitoa käsitteleviä lehtikirjoituksia. Mukana on myös valokuva naisen karvattomasta sukuelimestä, jonka olen ottanut yli kymmenen vuotta sitten. Korona-keväänä vietin aikaa maalla ja kuvasin läheisessä metsässä avohakkuualueiden raiskioita.
Karvakeskustelu
Naistenlehdissä ihokarvoja käsittelevät kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta asenteellisia. Erityisesti naisten ihokarvat, hiuksia ja ripsiä lukuunottamatta, ovat lähtökohtaisesti häiritseviä, jotain joista ”on velvollisuus” päästä eroon. Karvavihapuhe alkaa usein jo otsikosta, tyyliin "Hui tai hyi karvoja!”. Ohjeita esitetään itsestäänselvyyksinä ja väitteitä perustellaan ”tutkimustuloksin”, jotka lähes poikkeuksetta osoittautuvat karvanpoistolaitteita myyvien yritysten mielipidekyselyiksi. Lähteenä tai nosteena toimii netin keskustelupalstojen räväkät ja ilkeät kommentit.
Keräämistäni lehtileikkeistäni HS:n tiede-palstan ja vain muutamissa terveydenhoitoalan asiantuntijoiden kirjoittamissa artikkeleissa ihokarvoista kirjoitetaan neutraalisti ilman arvottavia adjektiiveja.
Miksi luomme ja pidämme yllä kielteisiä mielikuvia karvoista, vaikka samaan aikaan meidän tulisi olla ”kehopositiivisia” ja mediassa korostetaan hyväksyvää suhtautumista omaan ruumiiseemme?
Karvojen poistamista perustellaan usein viittaamalla perusteettomasti puhtauteen ja lainataan lääketieteen termiä ”hygieeninen” korostamaan toimenpiteen terveydenhoidollista merkitystä, vaikka hoidollisia syitä ei ole olemassa. Monesti myös esitetään väitteitä, että ihokarvojen poistamatta jättäminen kertoo ihmisen epäsiisteydestä, ettei huolehdi itsestään tai ei huomioi läheisiään. Mistä tarve painostaa ja herättää toisissa sekä itseinhoa että häpeää syntyy? Mikä on on karvavihapuheen syy?
Karvanpoistoa kyseenalaistavissa ja puolustavissa kirjoituksissa vedotaan itseämääräämisoikeuteemme: "meillä on vapaus tehdä omalle ruumiillemme mitä haluamme". Toki meillä on lupa nyppiä tai revityttää irti alati kasvavia karvojamme, mutta onko meillä vapautta olla tekemättä niin? Miksi naisten säärikarvat eivät ole yhtä yleisiä kuin sileät sääret? Entä miten moni poistaa myös häpykarvansa jonkun muun toiveesta tai painostuksesta?
Karvat ja luontosanasto
Ihokarvoista kirjoitetaan ja puhutaan käyttämällä metsän- ja puutarhanhoitoon liittyviä sanastoa. ”Rehottavia puskia tai pöheikköjä pitäisi trimmata”. ”Holtitonta aluskasvillisuutta on ruokottava”. ”Talviturkista”, ”kaktusjaloista” tai ”nurmikosta käsivarsissa” on päästävä eroon. Villiä luontoa ja omaa ruumista täytyy hallita. Yritämmekö näin kesyttää ja kieltää eläimellisyytemme?
Aikuisen paljasta sukuelintä, jonka suojaava karvoitus on poistettu, kutsutaan kaunistelevin kiertoilmaisuin ”posliiniksi, brasilialaiseksi tai smoothieksi”. Mainoskuvissa häpykarvojen sijasta jalkojen välissä kasvaa yleensä vaaleanpunainen lootus- tai jokin muu hempeän värinen kukka. Käytännössä hempeys on kaukana sukuelimen vastanypitystä, verinäppyläisestä ihosta.
Metsänhoitoa käsittelevien lehtileikkeitteni teemana on avohakkuut. Aihe ja sana herättää ihmisissä voimakkaita tunteita ja kiistelyn halua. Avohakkuu kuvaa hyvin myös aikuisen naisen raakattua sukuelintä. Se ei ole kaunis, mutta on osuva nimi näyttelyteoksilleni.
Lähteet
Sanoma-, aikakausi- ja naistenlehdistä satunnaisesti kerätyt lehtileikkeet, 111 kpl (joista muutama karvojen poistoon liittyvä mainos ja 28 metsähoitoa käsittelevää lehtiartikkelia, 2001–2020).
Verkossa julkaistut uutiset, aikausilehtikirjoitukset sekä blogit, 17 kpl (2007–2020).
Hoitoalan opintoihin liittyvä kirjallisuus ja luentomuistiinpanot (2019).
Karvakeskustelu
Naistenlehdissä ihokarvoja käsittelevät kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta asenteellisia. Erityisesti naisten ihokarvat, hiuksia ja ripsiä lukuunottamatta, ovat lähtökohtaisesti häiritseviä, jotain joista ”on velvollisuus” päästä eroon. Karvavihapuhe alkaa usein jo otsikosta, tyyliin "Hui tai hyi karvoja!”. Ohjeita esitetään itsestäänselvyyksinä ja väitteitä perustellaan ”tutkimustuloksin”, jotka lähes poikkeuksetta osoittautuvat karvanpoistolaitteita myyvien yritysten mielipidekyselyiksi. Lähteenä tai nosteena toimii netin keskustelupalstojen räväkät ja ilkeät kommentit.
Keräämistäni lehtileikkeistäni HS:n tiede-palstan ja vain muutamissa terveydenhoitoalan asiantuntijoiden kirjoittamissa artikkeleissa ihokarvoista kirjoitetaan neutraalisti ilman arvottavia adjektiiveja.
Miksi luomme ja pidämme yllä kielteisiä mielikuvia karvoista, vaikka samaan aikaan meidän tulisi olla ”kehopositiivisia” ja mediassa korostetaan hyväksyvää suhtautumista omaan ruumiiseemme?
Karvojen poistamista perustellaan usein viittaamalla perusteettomasti puhtauteen ja lainataan lääketieteen termiä ”hygieeninen” korostamaan toimenpiteen terveydenhoidollista merkitystä, vaikka hoidollisia syitä ei ole olemassa. Monesti myös esitetään väitteitä, että ihokarvojen poistamatta jättäminen kertoo ihmisen epäsiisteydestä, ettei huolehdi itsestään tai ei huomioi läheisiään. Mistä tarve painostaa ja herättää toisissa sekä itseinhoa että häpeää syntyy? Mikä on on karvavihapuheen syy?
Karvanpoistoa kyseenalaistavissa ja puolustavissa kirjoituksissa vedotaan itseämääräämisoikeuteemme: "meillä on vapaus tehdä omalle ruumiillemme mitä haluamme". Toki meillä on lupa nyppiä tai revityttää irti alati kasvavia karvojamme, mutta onko meillä vapautta olla tekemättä niin? Miksi naisten säärikarvat eivät ole yhtä yleisiä kuin sileät sääret? Entä miten moni poistaa myös häpykarvansa jonkun muun toiveesta tai painostuksesta?
Karvat ja luontosanasto
Ihokarvoista kirjoitetaan ja puhutaan käyttämällä metsän- ja puutarhanhoitoon liittyviä sanastoa. ”Rehottavia puskia tai pöheikköjä pitäisi trimmata”. ”Holtitonta aluskasvillisuutta on ruokottava”. ”Talviturkista”, ”kaktusjaloista” tai ”nurmikosta käsivarsissa” on päästävä eroon. Villiä luontoa ja omaa ruumista täytyy hallita. Yritämmekö näin kesyttää ja kieltää eläimellisyytemme?
Aikuisen paljasta sukuelintä, jonka suojaava karvoitus on poistettu, kutsutaan kaunistelevin kiertoilmaisuin ”posliiniksi, brasilialaiseksi tai smoothieksi”. Mainoskuvissa häpykarvojen sijasta jalkojen välissä kasvaa yleensä vaaleanpunainen lootus- tai jokin muu hempeän värinen kukka. Käytännössä hempeys on kaukana sukuelimen vastanypitystä, verinäppyläisestä ihosta.
Metsänhoitoa käsittelevien lehtileikkeitteni teemana on avohakkuut. Aihe ja sana herättää ihmisissä voimakkaita tunteita ja kiistelyn halua. Avohakkuu kuvaa hyvin myös aikuisen naisen raakattua sukuelintä. Se ei ole kaunis, mutta on osuva nimi näyttelyteoksilleni.
Lähteet
Sanoma-, aikakausi- ja naistenlehdistä satunnaisesti kerätyt lehtileikkeet, 111 kpl (joista muutama karvojen poistoon liittyvä mainos ja 28 metsähoitoa käsittelevää lehtiartikkelia, 2001–2020).
Verkossa julkaistut uutiset, aikausilehtikirjoitukset sekä blogit, 17 kpl (2007–2020).
Hoitoalan opintoihin liittyvä kirjallisuus ja luentomuistiinpanot (2019).
Tiede- ja asiantuntija-artikkeleiden pohjalta kokosin Karvalain, kymmenen totuutta karvoista.
Karvalaki
I
Karvoitus on jäänne turkista.
Se on ihmisille lajiominainen piirre.
II
Karvat kasvavat läpi elämän
hormonien ja perintötekijöiden vaikutuksesta.
Ne kertovat terveydestä ja elinvoimasta.
III
Karvojen ilmaantuminen murrosiässä on
aikuisuuden ja sukukypsyyden merkki.
IV
Karvat ovat hyödyllisiä.
Karvatupessa sijaitsee ihon rakentumiseen
ja haavojen umpeutumiseen osallistuvia kantasoluja.
V
Kaikilla karvoilla on suojaava tehtävä.
Häpykarvat suojaavat ihoa hankaukselta
ja limakalvoja bakteereilta.
VI
Karvat lisäävät nivusten alueen tuulettumista
ja estävät ihon hautumista.
VII
Ihokarvat ovat osa tuntoaistiamme, myös häpykarvat.
VIII
Karvoilla on rooli seksuaalisessa viestinnässä.
Ne kasvattavat pinta-alaa, jota pitkin feromonit leviävät.
IX
Karvojen poisto voi aiheuttaa karvatupen tulehduksia.
Miesten sukuelinten alueella oleva näkymätön sänki
saattaa vaurioittaa kumppanin sukuelinten limakalvoa.
Häpykarvojen poisto
myös lisää joidenkin sukupuolitautien tarttumista.
X
Karvat ovat sosiaalisesti latautuneita.
Jos poistat karvojasi, mieti, miksi teet niin.
Karvojen hyväksyminen tai häpeäminen välittyy muille,
myös teini-ikäisille lapsillesi.
I
Karvoitus on jäänne turkista.
Se on ihmisille lajiominainen piirre.
II
Karvat kasvavat läpi elämän
hormonien ja perintötekijöiden vaikutuksesta.
Ne kertovat terveydestä ja elinvoimasta.
III
Karvojen ilmaantuminen murrosiässä on
aikuisuuden ja sukukypsyyden merkki.
IV
Karvat ovat hyödyllisiä.
Karvatupessa sijaitsee ihon rakentumiseen
ja haavojen umpeutumiseen osallistuvia kantasoluja.
V
Kaikilla karvoilla on suojaava tehtävä.
Häpykarvat suojaavat ihoa hankaukselta
ja limakalvoja bakteereilta.
VI
Karvat lisäävät nivusten alueen tuulettumista
ja estävät ihon hautumista.
VII
Ihokarvat ovat osa tuntoaistiamme, myös häpykarvat.
VIII
Karvoilla on rooli seksuaalisessa viestinnässä.
Ne kasvattavat pinta-alaa, jota pitkin feromonit leviävät.
IX
Karvojen poisto voi aiheuttaa karvatupen tulehduksia.
Miesten sukuelinten alueella oleva näkymätön sänki
saattaa vaurioittaa kumppanin sukuelinten limakalvoa.
Häpykarvojen poisto
myös lisää joidenkin sukupuolitautien tarttumista.
X
Karvat ovat sosiaalisesti latautuneita.
Jos poistat karvojasi, mieti, miksi teet niin.
Karvojen hyväksyminen tai häpeäminen välittyy muille,
myös teini-ikäisille lapsillesi.